Jäätävimmät keikkakokemukset TOP 5
Viime viikkoisen onnistuneen keikkaputken jälkeen olen miettinyt sitä, kuinka onnekas olen, kun saan tehdä tätä työtä! Ala on todella kuluttava ja itsestään tulee annettua kaikkensa, mutta kaikki työ on sen arvoista. Rakkaudesta lajiin, ei tätä muuten jaksaisi tehdä.
Auton mittariin kertyy äkkiä kilometrejä harjoitus- ja keikka-ajoista paljon. Automatkoilla ehtii siis miettimään myös niitä keikkoja, jotka eivät ole menneet ihan niin putkeen. Sain näitä miettiessäni hervottomia nauruhepuleita, kuten myös vilunväristyksiä ja nolostumisen tunnetta.
Täältä tulevat siis epäonnistuneet keikkapaljastukset TOP 5, olkaa hyvät!
1. Siirrytään vuoteen 2005. Asuin vielä rakkaalla kotipaikkakunnallani Tohmajärvellä ja soitin kesät Keski-Karjalan musiikkiopiston luotsaamassa kesäsoittajat -yhtyeessä. Toimin keikkojen yhteyshenkilönä ja pyöritin toimintaa muutaman kesän ajan.
Keikkakysely tuli Tohmajärven kunnan tilaisuuteen kauniina heinäkuisena päivänä. Toiveena oli sika-aiheiset laulut, koska tilaisuus liittyi Tohmajärven kuuluun "Potsipäivät" -tapahtumaan (etkö tiedä mikä on Potsipäivät? Nyt kiireesti tutustumaan). No, menin tilaisuuteen heleä-äänisen laulajan kanssa. Vakavan oloinen tilaisuus alkoi meidän esityksellä. Sika-aiheisista lauluista esitimme Puttepossun nimipäivät ja Juice Leskisen Sika. Mitä luulette: ulkona hellepäivä ja aurinko paistaa ja me esitämme sisällä Sika ja Puttepossun nimipäivät? Meinasin kuolla nauruun haitarini takana! Tilanne oli jotenkin niin hervoton, että vesi vaan virtasi silmissä kun yritin epätoivoisesti pysyä kasassa säestäessäni. Yllättäen laulaja ei voinut vilkaistakkaan minuun päin, koska homma olisi ollut sikäli seis.
2. Olen tehnyt harjannostajaiskeikkoja useamman vuoden ajan ja tilaisuudet ovat aikalailla samalla kaavalla meneviä: soitan sisääntulomusiikkia ja ruokailun aikana taustamusiikkia. Paikkojen akustiikka vaihtelee paljon ja joissain tiloissa on hyvinkin kaikuisaa. Tässä kyseisessä juhlassa juonsin myös tilaisuuden ja toin mukanani omat äänentoistolaitteet. Haitari ei ollut missään vaiheessa vahvistettuna vaan soitin ihan akustisesti.
Taustamusiikin aikana eräs nainen huikkasi pöydästä: "Voitko laittaa soitinta vähän hiljemmalle?"
Minun ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, mutta vastasin hänelle iloisesti hymyillen:"Totta kai!" Ja niin jatkoin soittoa hiljempaa ja seuraavan kappaleen jälkeen samaiselta naiselta tuli hyväksyvä nyökkäys, että nyt on sopiva volyyymitaso. Jess.
laivakeikka.jpg
3. Tämä keikka sijoittuu myös Tohmajärvelle. Silloin keikkailin vielä Duo Hurmio -kokoonpanolla ja olimme tehneet levyn, jonka tiimoilta esiinnyimme Tohmajärvellä. Meidät kutsuttiin pitämään konsertti koululaisille. Yleisönä olivat siis ylä-asteikäiset ja lukiolaiset, joten yritimme kasata mahdollisimman tiiviin ja mielenkiintoisen ohjelmiston. Keikkapäivän koittaessa oli kuitenkin karu totuus melkoinen...
Etukäteen oli sovittu, että koulun liikuntasaliin laitettaisiin tuolit. Koulun puolesta olisi myös äänentoisto ja konsertista kerrottaisiin koululaisille (luonnollisesti). Noh, kun menimme paikalle, info-televisiossa luki suurella: "HARMONIKKAKONSERTTI". Mietimme laulajan kanssa, että mitä ihmettä, miksei siinä lue Duo Hurmion konsertti? Menimme saliin, jossa meidän oli tarkoitus konsertoida...siellähän oli täydellä tohinalla liikuntatunti käynnissä. Ei siis toivoakaan, että pääsisimme valmistautumaan keikkaan. Käytävillä oli muutenkin hiljaista ja opettajia ei näkynyt missään. Menin vanhasta muistista kansliaan ja sieltä tulikin yllättynyt vastaus:"Ai tänäänkös se teidän esitys on?" Että juu, tänäänhän se.
Loppujen lopuksi meidän piti mennä keskeyttämään liikuntatunti ja PAHOITELLA, että meillä alkaa täällä esitys. Teinininjat pyörivät siellä lattioilla ja pitivät outoa ääntä, minua lähinnä pelotti! Sali tyhjeni ja mietimme, että tämä homma on kyllä nyt jo tuhoontuomittu. Loppujen lopuksi kun saatiin apua, että löydettiin edes mikrofonit, oli pienimuotoinen paniikki jo itsellä koko tilanteesta: Miten helvetissä me saadaan satapäinen lauma teinejä hiljaiseksi haitari-laulu -duolla? Vastaus on: Ei mitenkään! Meidän konsertti oli päivän viimeisen tunnin tilalla ja kaikki olivat ihan levottomia. Porukka maleksi sisään saliin kuulokkeet korvilla ja koska tuoleja ei ollut, he pyörivät ja kieriskelivät lattioilla kuin villit varsat kesälaitumella. Yritäppä siinä saada mitään tolkkua koko hommaan...opettajat riuhtoivat oppilailta kuulokkeita korvilta ja yrittivät saada tilanteen hallintaan. Me katseltiin touhua kaikkien edessä epäuskoisena ja yritimme laittaa kaiken ammattitaidon peliin, tuloksetta. Koko homma oli täysi katastrofi. Jätimme aika monta kappaletta soittamatta ja porukka suorastaan kirmasi ulos salista, kun lopetimme...että semmonen keikka.
4. Tämä kokemus on muutaman vuoden takaa joulunaikana. Soitin taustamusiikkia laulajan kanssa joululounaan yhteydessä 9.30-15.00. Kyseessä oli siis pitkä keikka ja yritimme kasata mahdollisimman paljon joululauluja ohjelmistoon. Monet joululaulut ovat tosin aika lyhyitä, joten päätimme sovittaa kivan potpurin useammasta joululaulusta.
Emme montaa kertaa ehtineet harjoitella keikkaa varten ja tämä meidän itse sovittama potpuri osoittautui aika kimurantiksi. Ensinnäkin tempo lähti käsistä jo heti alussa, aivan liian nopea! Tekstiä kappaleissa oli paljon ja yhdistimme kaksi laulua niin, että hypittiin kappaleesta toiseen kesken säkeistöjen. Itse en saanut enää mitään tolkkua omista merkinnöistäni mitä nuoteissa oli ja lopulta olimme molemmat aivan eri kohdassa ja tempo oli niin kova, ettei laulaja enää ehtinyt laulaa sanoja kunnolla ja niinpä koko kappale keskeytyi. Hillitön nauruhepuli molemmilla ja ei meinattu saada itseämme enää kasaan ollenkaan.
5. Viimeisin ja ei todellakaan vähäisin kokemus liittyy myös joulunaikaan. Olin mukana erään laulajan joulukonserttikiertueella ja säestyksenä oli harmonikan lisäksi syntikka. Kaikki konsertit oli kirkossa ja laulajan toiveena oli saada syntikasta konekompit kaikkien joululaulujen taustalle. Kirkko, joulukonsertti ja konekomppi? Jokin ei mielestäni kuulu joukkoon...
Ensimmäinen konsertti tuli ja olimme pitäneet yhdet harjoitukset. Kappaleiden rakenteet eivät olleet kaikilla kuitenkaan samat, mitä harjoituksissa oltiin sovittu...eivätkä myöskään sointukierrot. Tähän päälle kun vielä jysähti väärään aikaan syntikasta konekompit soimaan niin kylläpä oli musiikillinen nautinto suunnaton. Muutamassa kappaleessa tämä ihanainen konekomppi ei kaikenlisäksi sammunutkaan, vaan jatkoi omaa elämäänsä vaikka soitto oli muuten loppunut. Sitten valmis rumpufilli vielä loppuun kaikuisaan kirkon saliin kruunaamaan joulurauha. Tällä keikalla en tiennyt oikeasti, olisiko pitänyt lavalla itkeä vai nauraa. Koskaan ei ole hävettänyt lavalla olo niin paljon, mutta pokkana oli vaan vedettävä koko konsertti loppuun saakka. Vielä kun syntikasta jäi vahingossa transponointinappi päälle ja aloimme soittamaan eri sävellajissa Jouluyö, juhlayö niin kyllä siinä oli juhlat kaukana! Ei enää koskaan, kiitos.
selfie-henna.jpg
Tällaisia muistoja. On näille kiva nauraa jälkikäteen, mutta siinä tilanteessa ne ovat tuntuneet aika kammottavilta! :D
Katsotaan, millaisia muistoja tulevat keikat tuovat tullessaan....