Kilpailu alalla - kateus
Kateus on inhottava, kalvava tunne, joka valtaa mielen ja tuntuu kehossa mustana möykkynä. Se on myös tunne, johon jokainen törmää joskus. Olet joko kateuden kohteena tai tunnet kateutta jotakuta kohtaan. Kateus on tunne, joka hiipii välillä väistämättä tielle.
Olenko tarpeeksi hyvä? Miksi teen tätä? Millä tavalla erotun muista? Äh, muut tekevät tämän kuitenkin paremmin kuin minä. Hetkinen, mitä jos joku oikeasti huomaavaa, että ne muut tekevätkin paremmin? Kuka enää silloin tarvitsee minun osaamistani? Huijaanko enemmän itseäni, vai muita?
maarianvaaranportaat.jpeg
Monet taiteen alalla työskentelevät painiskelevat varmasti samankaltaisten kysymysten äärellä. Kamppaillaan tunteiden ristiaallokossa aivan ”sysi-paskasta” sinne huipulle superfiiliksiin, jossa kaikki on mahdollista. Jatkuvasti tulee uusia ja parempia tekijöitä kentälle etsimään paikkaansa. Ei ihmekään, kun välillä usko omaan tekemiseen on koetuksella.
Kilpailu alalla on kovaa ja sen seurauksena syntyy usein asetelma, jossa vertaillaan ja arvioidaan taitoja ja osaamista. On vaikea olla ottamatta kritiikkiä henkilökohtaisesti, kun omia taitoja arvioidaan.
Sanotaan, että täytyisi oppia olemaan iloinen toisten saavutuksista, tsempata toisiamme ja olla kannustavia. Tämähän onkin ideaalitilanne. Onnea on helppo jakaa silloin, kun sitä on myös itsellä. Mutta miten tilanteessa, jossa olet halunnut jotakin ja tehnyt sen eteen töitä, joku toinen saavuttaakin sen ja sinä et?
Miten siis sellaisessa tilanteessa voi olla kannustava?
Siinä on henkisen kasvun paikka.
maarianvaaranportaat2.jpeg
Sosiaalinen media on vielä tuonut oman säväyksensä tähän suomalaiseen, helposti huonommuutta ja kateutta tuntevaan, itseään ruoskivaan mentaliteettiin. Sosiaalisen median luomista paineista puhutaankin jatkuvasti.
Somen illuusio on vahva. Kaikilla muilla on se upeampi ja parempi elämä. Helposti sorrutaan vertaamaan omaa, epätäydellistä elämää muiden, täydelliseltä näyttävään elämään. Kaikki muut tekevät paremmin, pärjäävät paremmin ja näyttävät paremmilta.
Vai mites tällainen, ihan hypoteettinen tilanne:
Heräät aamulla iloisena ja hyvän tuulisena. Ajattelet, että tästä tulee hyvä päivä! Vilkaiset tottumuksesta puhelinta ja eksyt uutisten jälkeen selailemaan somea. Ensimmäisenä verkkokalvoillesi ponnahtaa Pirjo-Irmelin upea, sädehtivä hammashymy. Alat arvioimaan, että onkohan sen hampaat valkaistu. No, ainakin se on käyttänyt varmaan seitsemää eri filtteriä. Siirryt seuraavaan kuvaan. Sieltä tupsahtaa kuva täydellisestä aamiaisesta aurinkoisella terassilla. Huokaiset ja mietit, miksi et jaksa itse tehdä tuollaista aamiaista. Seuraava kuva. Kollega on saanut apurahan. Seuraava kuva. Toinen on saanut loistavan opiskelupaikan. Seuraava kuva. Wau, nuokin on reissussa. Seuraava kuva, vielä seuraava ja ….
Yhtäkkiä tuleekin tunne, ettet ole yhtään mitään ja elämässäsi ei tapahdu yhtään mitään. Hyvä fiilis on haihtunut jonnekin somemaailman täydellisten kuvien sekaan ja tilalla on kateus ja riittämättömyyden tunne.
Totuushan on se, että meillä kaikilla on omat ongelmamme ja vaikeudet. Näyttipä elämä miten täydelliseltä tahansa kuvien perusteella. Ruudun toisella puolellakin on ihminen. Ihminen suruineen ja murheineen. Me emme vain näe niitä. Me näemme vain kuvan, jonka perusteella teemme omat päätelmämme, millainen hänen elämänsä on. Mutta sehän ei ole koko totuus.
Kateudesta tosin voi löytää hyvääkin, kun alkaa miettiä, miksi sitä tuntee. Sehän kumpuaa siitä, että toisella on jotakin, jota itsellä ei ole. No, mitä sen saavuttamiseksi voisi siis tehdä?
Itse olen saanut monta hyvää eteenpäin vievää kimmoketta aikaiseksi, kun olen tuntenut kateuden pistoksen jossain sieluni sopukoissa.
Kateuden tunne voi siis viedä elämässä myös eteenpäin. Helposti negatiiviseksi miellettäviä tunteita halutaan peitellä ja niistä ei puhuta. Tunteitahan ne on siinä missä muutkin!
Kun kateuden tunne iskee, itseäni ainakin auttaa se, että menen sen asian äärelle, mikä tunteen on herättänyt. Tekeminen on paras lääke. Ei lamaannu siitä, vaan pyrkii sen siivittämällä energialla eteenpäin. Jos toinen on sen saavuttanut, yhtä hyvin minäkin sen voin saavuttaa. Täytyy vain miettiä, mitä sen eteen on valmis tekemään. Harvoin asiat tapahtuvat ilman työtä ja ponnisteluja.
Seuraavan kerran kun tunnet kateuden pistoksen, käännä se sittenkin energiaksi itsellesi. Ala tavoitella tietoisesti haluamaasi asiaa.
Millaisia ajatuksia kateus sinussa herättää?
Voimaa kaikkien viikkoon!
