Hyvinvointi ja jaksaminen
Musiikki ja teatteri tuovat monille sitä kaivattua irtiottoa arjesta. Se herättää ajatuksia, koskettaa ja voimaannuttaa. Se tuo lohtua ja iloa ja parhaimmillaan myös antaa työkaluja käsitellä sellaisia ajatuksia ja tunteita, joita muuten ei ehkä osaisi käsitellä.
Miten siis ala, joka tuo muille niin paljon hyvinvointia, voi olla sisäisesti paikoin niin pahoinvoiva?
Opiskelujen jälkeen jäätyäni freelanceriksi, olen kokenut monenlaisia vaiheita tähän mennessä. On ollut pitkiä työttömyysjaksoja ja toisinaan taas niin paljon töitä, ettei ehdi kotona käydä kuin kääntymässä. Sitten on ollut jotain siltä väliltä. Kaikki nämä syövät henkistä kapasiteettia ja on kuluttavaa. Ylipäätään jatkuva epätietoisuus käy välillä todella raskaaksi mielen päälle.
Muusikkona myös koen, että työstä on vaikea päästää irti. Aina voisi treenata uusia kappaleita, ylläpitää vanhoja kappaleita, säveltää uutta musiikkia, harjoitella tekniikkaa, myydä, markkinoida, verkostoitua… kun työssä voisi kehittyä loputtomasti!
kiviojan_helmi-2019.jpeg
Kun työtä tekee jatkuvasti sydän auki ja täysillä, niin oma jaksaminen helposti unohtuu kaiken ”kivan” alle. Vaikka työstä nauttii paljon, niin kääntöpuolena se myös ottaa paljon. Sitä väsyy työstä, ei työhön. Ja aina sitä ei ymmärrä itsekään.
Vapaa-ajan ottaminen on haasteellista, koska tällä alalla myös nopeat syövät hitaat. Jos keikkakysely tulee 21.00 illalla, pyrin tekemään tarjouksen siihen heti. Aamulla voi olla jo myöhäistä. Puhelimeen en voi olla vastaamatta tuntemattomiin numeroihin, koska siellä voi hyvinkin olla keikkapuhelu.
Asiaa ei helpota yhtään se, että työajat ovat hyvin epäsäännölliset ja voivat venyä pitkiksi. Esimerkiksi kiertueella ei paljon työtunteja lasketa. Vasta kirjanpitoon merkitessäni matkoja ja keikkapäiviä konkretisoituu oikeasti se, kuinka intensiivisiä ajanjaksoja kiertueet ovat. Monta päivää saattaa mennä niin, että työpäivät ovat 10h-16h pituisia. Matkataan paikasta toiseen, roudataan, esitetään, roudataan ja taas matkataan. Tähän yhdistettynä vähäinen liikkuminen, paljon istuminen, epäsäännölliset ruokailut ja epäsäännöllinen uni, on siinä sellainen yhdistelmä, että ihmekkös jos korvien välissä alkaa surista ja hanuri puutua.
Oma hanuri alkaa aina muistuttaa kiertueen lopussa enemmän laatikkoa…
Kollegoiden kanssa ajatuksia vaihtaessa usein tulee esille samainen keskustelu: väsymys ja liikaa töitä, tai väsymys siihen, ettei töitä ole tai niitä on liian vähän. Eli siis kultaista keskitietä ei tunnu kovinkaan usein olevan. Ja kaikenlisäksi molemmat vaihtoehdot johtavat pahoinvointiin henkisesti ja fyysisesti. Kun on liikaa töitä, ei jaksa ja kun niitä on vähän, ei silloinkaan jaksa. Kummallista.
Freelancerit ovat myös työssään yksin. Ei ole työyhteisön luomaa turvaa, eikä taloudellista turvaa. Vaikka on vapaus valita ja tehdä niin kuin itse haluaa, on se vapaus myös välillä lamaannuttavaa.
Voisin kuvitella, että tämän tekstin luettua musiikin- ja teatterin alalle on valtaisa yleisöryntäys!
”Kaipaatko sinäkin elämääsi lisää stressiä ja unettomia öitä? Vai onko kenties haussa laatikon muotoinen hanuri ja suuret silmäpussit? Nyt on sinun vuorosi harmaantua nuorena!”
Siinä pieni välikevennys. Ai, eikö naurattanut? No, huumoria on monenlaista.
Välillä sitä haaveilee työstä, jonka voisi vain jättää työpaikalle. Kun lähdet töistä, ei niitä asioita tarvitsisi miettiä enää kotona. Mutta keikan jälkeen on usein niin suuri tunnelataus, että sitä miettii vielä monta tuntia - tai monta päivää - ja analysoi, miten se nyt meni. En siis ihmettele, että monet ovat turvautuneet alkoholiin (tai muihin aineisiin) saadakseen turrutettua päässä pyörivät asiat.
Harmittavan usein monet muistavat huolehtia omasta hyvinvoinnistaan vasta silloin, kun sen menettää. Sairastuminen, tapaturma tai jokin muu pysäyttävä kokemus herättää miettimään ja pysähtymään.
Miten voisi siis oppia pysähtymään jo aikaisemmin?
kreikka-meri-2019.jpeg
Itse huomaan, että ihan ne perusasiat riittävät tuomaan hyvinvointia. Eli säännöllinen syöminen, riittävä uni, sopivasti liikuntaa ja läheisten kanssa ajan viettäminen. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä. Näistähän jatkuvasti joka suunnasta toitotetaan, mutta se vaan helposti unohtuu kiireessä.
Ja sinänsä, nämä samat asiat varmasti pätevät moneen muuhunkin alaan. Puhun nyt vain siitä, mitä itse olen kokenut ja nähnyt. En ole nähnyt niitä suurimpia ääripäitä, mutta jotain kokemusta kuitenkin on, että asiasta koen jotain myös tietäväni.
Tämän tekstin tarkoituksena ei ollut kerjätä sääliä, tai sitä, että voivoi kun freelancereillä on niin rankkaa. Vaan avata myös sitä työn kääntöpuolta, joka ei aina ole niin kaunista ja upeaa, miltä ulospäin voisi näyttää.
Koetetaan pitää huolta itsestämme ja omasta jaksamisestamme! Koska me itse olemme oman elämämme tärkeimmät henkilöt <3
kreikkanaama-2019.jpeg
