Money, money, money
Raha. Jo Abbakin siitä lauloi, mitä kaikkea voisikaan tehdä jos olisi rahaa. Sanotaan, että rahalla ei saa onnea, mutta ei sitä onnea kyllä saa rahattomuudellakaan.
Freelancerina joudun jatkuvasti pohtimaan rahaa monelta eri kannalta. Ensinnäkin on itse määriteltävä oma palkka. Mikä on sopiva korvaus esiintymisestä? Missä menee raja sille, että on parempi jättää keikka tekemättä? Milloin hinta menee oman ammattitaidon väheksymiseksi ja koko alan hintojen polkemiseksi? Missä kohtaa taas keikka kannattaa tehdä promoamis mielessä ja näkyvyyden kannalta, ilman sen suurempaa korvausta?
Hankalaksihan homman tekee vielä se, että harrastajia musiikin parissa on paljon. Harrastajat voivat tehdä ilmaiseksi sellaisen keikan, josta taas ammattilainen ottaisi kunnon korvauksen. Siinä on tietysti keikan tilaajalla myös vastuu miettiä, millainen esiintyjä tilaisuuteen sopii ja mitä siltä odotetaan.
Mielenkiintoista on myös se, että musiikin alalla ei tarvitse olla kouluttautunut, että voi kutsua itseään ammattilaiseksi. Moni itseoppinut takoo keikkoja valtavat määrät, kun taas korkeastikin kouluttautunut voi olla työttömänä. Kontaktit, verkostoituminen ja oikeiden ihmisten tunteminen on usein avainasemassa menestymiseen.
digi_promo_058.jpg
Olen joutunut urani aikana monta kertaa tilanteeseen, jossa tilaaja kauhistelee pyydettyä keikkapalkkiota. Tavallaan ymmärrän myös sen, koska monet eivät tiedä, mistä kokonaishinta koostuu. Itse esiintymistilanne on kuitenkin kokonaisuudessa vain jäävuoren huippu.
Otetaanpa esimerkki:
Asiakas haluaa tilaisuuteensa kolme esitettävää kappaletta duo -kokoonpanolta. Kaksi kappaletta tilaisuuden alkuun ja yksi tilaisuuden loppuun. Kuulostaa pieneltä määrältä, eikö? Otetaanpa vaihe vaiheelta, mitä tällainen keikka pitää sisällään.
Ensin käydään tilaajan kanssa läpi päivämäärä, kellonaika, paikka, tilaisuuden kesto, tarvitaanko oma äänentoisto ja tietysti hinta. Tämän jälkeen otan yhteyttä sopivaksi katsomaani duon toiseen jäseneen ja tiedustelen sopiiko hänelle nämä kaikki edellä mainitut. Mikäli kaikki menee sujuvasti, homma on nopeasti selvillä kollegan kanssa. Huonommassa tapauksessa otan yhteyttä useampaan muusikkoon ja selvitän keikan tiedot jokaiselle. Tämän jälkeen otan vielä mahdollisesti uudestaan yhteyttä tilaajaan kokoonpanon muutoksista/sopivuudesta.
Kun keikan faktat ovat selvillä, alkaa ohjelmiston miettiminen. Mitkä kappaleet sopisivat tilaisuuteen ja onko tilaajalla erikseen jotain toiveita? Kaikki pyritään ottamaan huomioon. Kun ohjelmisto on valittu, seuraava vaihe on harjoittelu.
Harjoitteluun menevä aika on keikkakohtaista ja riippuu myös siitä, onko kappale entuudestaan tuttu vai aivan uusi. Kun kappaleet ovat esiintymiskunnossa, alkaa keikkapäivän suunnittelu. Mihin aikaan esiintymispaikalla on hyvä olla? Tarvitseeko äänentoiston kasaamiseen ja soundcheckiin varata kuinka paljon aikaa? Mikä on tilaajan toive, että tämä vaihe olisi hyvä olla tehtynä?
Keikkapäivänä vielä mahdollisesti kerrataan esitettävät kappaleet ja valmistaudutaan. Vaatteet, meikki, kampaus. Sen jälkeen roudaus (äänentoistot, soitin, standit) ja ajomatka. Jos paikka ei ole entuudestaan tuttu ja ajomatka on pitkä, on hyvä varata aikaa myös yllättäville tilanteille.
Näiden vaiheiden jälkeen päästään vasta itse esiintymistilanteeseen. Olemme koko tilaisuuden ajan paikalla ja sen jälkeen roudaus ja ajomatka.
Keikan jälkeen laskutus.
Jos esiintymispalkkio paloiteltaisiin tuntihinnaksi, en usko, että kovinkaan moni enää kehtaisi sanoa, että muusikoiden palkkiot on ylihinnoiteltuja. Keikkapalkkioon täytyy kuitenkin sisällyttää esiintymisen lisäksi harjoittelu, verot, matkakulut ja äänentoisto ym.
Hääkeikat ja kiertueet ovat vielä asia erikseen, joiden kohdalla tuntihinnoista ei kannata edes puhua.
henna-leppanen-promo-1.jpg
Monet tapahtumat ottaisivat myös ilomielin esiintyjiä, mutta mielellään ilmaiseksi. Esiintyjille tarjotaan palkkioksi kahvit ja näkyvyyttä. Joissain tilanteissa tämä voi olla ok, mutta niillä kahveilla ja näkyvyydellä ei oikein laskuja ja elämistä makseta. Tulisiko jollain mieleen sanoa vaikkapa sähkömiehelle, että hei, tuu tekemään meille kotiin ihan vaan pari juttua, vieraita on kylässä niin saat siitä samalla näkyvyyttä ja keitällän ihan kahvit! Veikkaan, että ei...
Alaa ei myös usein mielletä oikeaksi työksi. Eihän se ole kuin käydä vähän soittelemassa ja se on niin mukavaa! Onhan se mukavaa, mutta kyllä se soittaminen ja esiintyminen ihan työtä on siinä missä muutkin.
Hinnoittelun hankaluuksien lisäksi freelancerina usein joudun kohtaamaan eräpäivien laiminlyönnit. Miltä kuukausipalkkalaisesta tuntuisi, kun palkka ei olisikaan tilillä työsopimuksessa olevana palkkapäivänä? Näitä tilanteita tulee itselläni eteen jatkuvasti, kun eräpäiviä ei huomioida. Joidenkin yritysten kohdalla on erikseen sovittu palkanmaksupäivät ja useimmiten ne pitävät paikkansa. Mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun palkkoja ei olekaan näkynyt. Se on todella turhauttavaa.
Oma taiteenlajinsa on vielä apurahat ja niiden hakeminen. Kävin juuri viime viikolla luennolla, jossa käsiteltiin sitä, miten tehdään hyvä apurahahakemus. Se oli todella silmiä avaava ja tajusin, kuinka huonoja hakemuksia olin tähän asti tehnyt! Niiden laatimiseen täytyy todellakin panostaa ja miettiä tarkkaan mihin sitä hakee ja miksi.
Kiteytettynä siis freelancerina määrittelen omalle työlleni hinnan ja tasapainoilen sen kanssa, mikä on missäkin tilanteessa asianmukainen korvaus. Keikkoja on niin erilaisia ja hintaan vaikuttaa moni asia: Aika, paikka, tilaisuus, kokoonpano, yritys vai yksityishenkilö, millainen ohjelmisto jne. Soittimet ja työhön tarvittavat välineetkin maksavat, soittimen huolto ja soittotaidon ylläpito.
Onneksi ystävistä ja tuttavista löytyy monia samassa tilanteessa olevia, joten vertaistukea löytyy. Varmasti vuodet opettavat lisää ja tietoisuus alasta kasvaa koko ajan.
Toivottavasti tämä avasi edes hieman sitä, mitä kaikkea freelancerina on otettava huomioon keikkoja hinnoitellessa. Heräsikö sinulla jotain ajatuksia aiheeseen liittyen?
Mukavaa viikkoa kaikille!