Maaliskuu maan avaa

Heipä hei! Roihu on selvinnyt ensimmäiseltä yhteiseltä risteilykeikalta – tai siis kahdelta risteilykeikalta. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa risteily, vaan Suuri Harmonikkaristeily, joka seilasi Itämerellä 6.-7.3.2016. Esiintyminen oli hauskaa ja täynnä energiaa, ihmiset olivat laivalla vilpittömiä ja hyväntuulisia. Risteily, jossa on pelkästään harmonikkamusiikkia, saattaa kuulostaa äkkiseltään extremeltä - ja sitähän se paikoin onkin - mutta enpä tuollaista meininkiä ja fiilistä ole kokenut millään muulla risteilyllä kuin juurikin Harmonikkaristeilyllä. Että turha tuomita, ennen kuin kokee!

Aitoon risteilykokemukseen kuuluu tietenkin bussimatka: linja-autossahan on tunnelmaa! Siispä hyppäsimme sunnuntaina kyytiin Tampereen keskustorilta. Konkarimatkaajana en osannut ajatella yhtään, että Tampereeltahan lähti useampi bussi kuin vain yksi… me jonotimme Kielon kanssa kiltisti bussiin ja ihmettelimme tovin seisoskelun jälkeen, että miksei kukaan muu tee elettäkään mennäkseen bussiin. No, silloin selvisi, että he odottivat seuraavaa bussia. Kuljettaja seisoskeli ulkona ja tietenkin olimme juuri ne kaksi viimeistä matkustajaa, joita odoteltiin… nooh, sattuuhan näitä. Näin kuitenkin matkamme pääsi alkamaan ja tunnelma oli hulvaton!

Ensimmäinen esiintyminen oli sunnuntai-iltana 22.00 Piano Barissa. Ohjelmistoon valikoimme tangoja ja espanjankielisiä kappaleita. Molempien vahvuudet ja intohimo musiikkiin kulminoituvat hyvin juurikin siinä ohjelmistossa. Räväkkyys ja tulinen tatsi, unohtamatta kuitenkaan pehmeitäkin sävyjä, tekevät musiikista juuri meidän näköistä! Pientä jännitystä oli ilmassa, kun valmistauduimme esitykseen…

Oman haasteensa esiintymiseen toi ympäri laivaa tapahtuva ”katusoitto”, kun ihmiset parkkeerasivat soittimiensa kanssa juhlimaan laivan käytävillä. Ja se kuuluukin tämän risteilyn henkeen, harmonikka soi joka puolella, mihin vain menetkin! Eli jos et kestä harmonikkamusiikkia 24/7, pysy kaukana tältä risteilyltä! Risteily ei sovellu myöskään heikkohermoisille. Keikka oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja saatiin encore -kappalekkin vielä kehitellä loppuun. Soitin myös soolona oman sävellykseni, josta kuulette vielä myöhemmin lisää.

Risteilyllä on ihana kuunnella muita soittajia, nähdä tuttuja ja ystäviä pitkästä aikaa ja fiilistellä sitä kaikkea monipuolista musiikkia, mitä harmonikalla voi soittaa! Niin popista jazziin, iskelmästä klassiseen, virtuoottisesta pelimannimusiikista digiharmonikan huikeisiin soundeihin. Soittajien ikähaarukkakin on lapsesta vaariin! Oman keikan jälkeen ilta ja yö menikin rentoutumisen merkeissä…

Maanantaina meillä oli toinen keikka kello 12.00, samaisessa Piano Barissa. Heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme kohti odotettua erikoisaamiaista… koska ruoka ja syöminenhän on parasta! Roihu voi olla hyvinkin jäätävää seuraa, mikäli muonitus ei pelaa. Heh. Ajattelin aamupalaa syödessäni, että onpas jotenkin ihmeen rauhallista, vaikka kello oli 9… yleensä silloin on jo täysi hulina päällä. Söimme kaikessa rauhassa ja loputkin ihmiset alkoivat poistua ravintolasta. Tarjoilijat keräilivät ruokia pois. Ei mitään merkkejä siitä, että omat hälytyskellot olisivat soineet jonkin olevan pielessä. Nautiskelimme vielä tovin ja suunnittelimme päivän ohjelmaa. Seuraavaksi voisi käydä kuuntelemassa vähän muiden soittoa ja siinähän ehtisi tekemään ostoksiakin ennen omaa esitystä. Jäin aamiaisen jälkeen hetkeksi Piano baariin kuuntelemaan muiden soittoa ja vailla huolen häivää… juttelin vanhempieni kanssa siinä ja näin äitini ilmeestä, että ”meinaakohan se tuossa asussa esiintyä”. Mietin vähän närkästyneenä, että keikkaanhan on vielä 1,5h, kyllä tässä nyt yhdet vaatteet ehtii vielä vaihtamaan… kunnes tuli puhetta kellosta ja tokaisin ääneen, että keikkaanhan on vielä aikaa. Johon sitten vanhempani, että niin, onhan siihen oikein 30 minuuttia. Sydän hypähti: ”MITÄ? Paljon se kello on?” Kello olikin 11.30, eikä 10.30!! Ihana älypuhelimeni oli vaihtanut automaattisesti kellon Ruotsin aikaan, jolloin siis elin tunnin jäljessä Suomen ajasta. Alkoi löytyä selitykset erinäisiin tapahtumiin aamun aikana… ei kun juoksujalkaa hyttiin vaihtamaan vaatteet ja laittamaan nuotit ojennukseen. Tempaisin hytin oven auki ja Kielo makoili rentoutuneena sängyllä. Henkäisin keikan alkavan puolen tunnin päästä ja kyllä tuli virtaa näihin naisiin kummasti! Se siitä rauhallisesta valmistautumisesta… no, eipä ehtinyt ottamaan turhia paineita! Miettikää tilanne, jossa meitä ei kuulu eikä näy lavalle ja ihmiset odottaisivat ihmeissään. Sitten käveltäisiin autuaan tietämättömänä Piano baarin läpi täysien Tax Free -kassien kanssa kohti hyttiä… kunnes joku olisi huikannut, että teidän pitäisi olla kyllä nyt keikalla. Haha, apua mikä tilanne! No, keikalle onneksi ehdittiin ja esiintyminen tuntui vapautuneelta. Ohjelmisto oli tällä kertaa jazzahtavampaa, tosin tangohan sinne encoreksi livahti.

Roihun ensimmäinen yhteinen risteily oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja tästä innostuneena käännämme katseet kohti tulevaa viikonloppua… konsertti ja Pori kutsuu, sisältö onkin vielä yllätys! Projekteja siintää mielessä ja niistäkin varmasti pääsette jyvälle tässä piakkoin. Nyt, upeaa maaliskuuta! Koska bussissa kuultua ”maaliskuu maan avaa”. Kevättä kohti mennään rytinällä! Kippis! Ja hyvää naistenpäivää!

- Henna

22.11.2019
Onko freelancerillä lomaa? Miten koen itse asian? Vapaus päättää on samalla iso taakka ja voimavara. Lue lisää ›
16.10.2019
Mistä esiintyjän palkka oikein koostuu? Lue lisää ›
20.9.2019
Musiikki ja teatteri tuovat ihmisille elämyksiä ja auttaa käsittelemään myös niitä vaikeita tunteita. Työn kääntöpuolena on usein myös väsymys ja Lue lisää ›
20.8.2019
Monet taiteen alalla työskentelevät kamppailevat ristiriitaisten tunteiden aallokossa. Olenko tarpeeksi hyvä? Lue lisää ›