Huipputiimi - osa 3
Siinäpä se viikko sitten melkein vierähti. Miten sitä huijaakin aina itseään, että aikaa on loputtomasti viikossa? Ja miten sitä myöskin kuvittelee, että jokainen tunti, minkä päivässä on valveilla, käyttäisi tehokkaasti? Ja pelkkään työhön? Kaksikymmentäkahdeksankohtaisessa "to do" -listassa on kuukaudeksi hommia ja ihmettelet, kun niitä ei ehtinytkään tekemään päivässä. Kumma juttu.
Kun tekee monta tuntia töitä, ei niistä jokainen hetki ole tehokasta. Varsinkin luovassa työssä huomaan itsessäni välillä todella paljon hajamielisyyttä. Ensin keskityn 110%:sesti tunnin ja sitten tulee haahuiluvaihe. Saatan vaan istua soitin sylissä ja miettiä. Tai sitten menen laittamaan pyykkejä. Tai imuroin. Tai silitän kissoja. Tai suoristan verhon. Tai lähden kauppaan ja teen ruokaa. Välillä homma siis karkaa ihan jonnekin muualle kuin itse asiaan. Huomaan, että jollain tasolla keskittymiskykyni on huonontunut siitä, mitä se oli vaikka opiskeluaikoina. Ehkä se johtuu osittain siitä, että toimistoni ja "työpaikkani" on opiskelujen jälkeen ollut aina kotona...
Onneksi tilanteeseen on tullut nyt muutos! Tampereelle muuton myötä muutosten tuulet toivat minulle työhuoneen! Siis treenikämpän! Nyt voin mennä ikäänkuin työpaikalle. Tänään kävin siellä ensimmäisen kerran treenaamassa ja voi että, olipa ihanaa kun ei ollut kodin häiriötekijöitä ympärillä! Eikä tarvinnut miettiä, häiritseekö soitto naapureita. Tuli käytettyä pitkästä aikaa tehokkaasti myös harjoitteluaika, kun tiesin, ettei aikaa ollut hukattavaksi. Kyseistä huonetta varaa minun lisäkseni aika moni muukin.
Niin, pitikös minun kirjoittaa jotain Huipputiimin edistymisestä? Joo, niinhän se taisi olla. Sain sävellettyä esitykseen loppulaulun ja tämän päivän ja eilisen olen pähkinyt nuotteja siitä. Välillä on niin tuhottoman aikaa vievää pukea nuottikuvaksi rytmit, mitkä soittaen kuulostavat yksinkertaisilta. Voi sitä huokailujen määrää taas, kun täällä veivasin nuotteja kasaan. Mutta valmista tuli! Ainakin melkein. Enää tarvitsisi vain esitellä kappale muulle työryhmälle ja opetella se....ja toivoa, ettei tule ainakaan täystyrmäystä. :D
Kuinka se voikin olla niin jännittävää esitellä oma sävellyksensä? Tämä oli vielä ensimmäinen kerta, kun sävelsin melodian valmiisiin sanoihin. Rosa Meriläisen sanat kyllä taipuivat aika nopeasti säveliksi. Yllätyin jopa itse, miten nopeasti kappale hahmottui. Se vaan tuntui luontevalta.
Mutta aina hyvän fiiliksen jälkeen tulee epäilyksen hetki. Sitä alkaa analysoimaan ja miettimään, että onkohan tällainen jo sittenkin tehty? Ja yksi, mikä itselle nousee on se, että tämä syntyi liian nopeasti, joten tämä on huono! No, ensi viikon treeneissä pääsen tuotokseni esittämään Kirsille ja Annelille.
Olen myös työstänyt sovitusta yhteen hauskaan numeroon, mitä en nyt taida vielä paljastaa! Siinä tekemistä riittää, mutta lopputulos on varmasti näkemisen arvoinen.
Tällaisilla mietteillä siis kohti ensi viikon treenejä. Kirsi ja Anneli ovat treenanneet nyt useamman kerran kahdestaan, joten mielenkiinnolla myös odotan, että mitä kaikkea he ovat kehitelleet esitykseen! :D
Huomenna lähdenkin pienelle Lapin kiertueelle Valkia -yhtyeen kanssa. Aamulla olisi lähtö 5.00 kohti Oulua. Siellä on ensin iltapäivällä keikka, sen jälkeen ajellaan illaksi Kokkolaan ja siellä esitys sunnuntaina. Sitten kotimatkalle ja maanantaina onkin kolme keikkaa Tampereella. Mukavaa tämä kiertolaisen elämä!
Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle!
koiramaki-juhannus.jpg
