Ensi-ilta - ohi on!
- Mihin sie meet?
- Töihin? (Vellu hölmistyneenä)
- Paljon kello?
- Se on 6.45.
- Mikä päivä nyt on?
- Maanantai... (vielä hölmistyneempänä)
- Pitäskö miun olla jossain?
- No nyt en kyllä osaa sanoa...
Tässä lyhykäisyydessään tämän aamuinen keskustelu mieheni kanssa. Olin pikkuisen kuutamolla...
Koko syksy on mennyt niin nopeasti ja työntäyteisesti, että ensi-illan jälkeen aivoni sanoivat näköjään itsensä irti. Jos näette niitä jossain, niin huikatkaapa, että täällä Hervannassa olis yks muikkeli viidennessätoistakerroksessa niitä odottelemassa. Hehhee.
Mutta itse asiaan.
Ensi-ilta oli siis viime perjantaina. Koko syksyn työ, tuhannet ajokilometrit, pitkät illat ja harjoittelu kulminoituvat perjantaiseen iltaan, kun Rosa Meriläisen käsikirjoittama ja Mikko Kivisen ohjaama Huipputiimi -musiikkikomedia näki ensimmäisen yleisönsä. Jännitys oli sanoinkuvaamattoman-kammottavan-ihanan-kamala. Hyi. Nam. Ihanaa. Eikä. Apua. Tässä pitkälti kiteytettynä tunnelmat ennen lavalle menoa.
huipputiimi-enskari-takahuone.jpg
Suht järjissään kuitenkin saimme itsemme pidettyä, vaikka kaikki ravasimme vessassa vuorotellen ja pyörimme ympyrää kuin kaistapäät takahuoneessa. Olisin halunnut juosta samaan aikaan kauas Nyyrikistä ja kuitenkin halusin päästä jo lavalle. Käsittämätöntä kidutusta ne viimeiset minuutit ennen kuin astuimme lavalle!
Pahintahan tässä on tiedostaa se, että jännitys ei tule koskaan helpottumaan. Sen käsittelyä oppii kanavoimaan kylläkin, mutta se tunne on ja pysyy. Jännitys toisaalta on myös se juttu koko hommassa! Jos jännitystä ei olisi, ei se oma tekeminenkään tuntuisi niin merkityksellisestä. Siitähän jännitys kumpuaakin, kun haluaa onnistua. Kuka menee lavalle siinä toivossa, että kumpa tämä menisi nyt ihan päin persettä? :D
Ihmettelin enskariviikon alussa, kun minua ei jännittänyt. Kaksi viikkoa sitten olin nimittäin koko ajatuksesta löysät housussa. Enskari viikon alussa oli vain odotus siitä, että vihdoinkin pääsemme esittämään työmme tulokset! Projektia on kuitenkin suunniteltu pitkään ja hartaasti. Harjoituksissa on paiskittu toden teolla töitä, vaikkakin ihan älyttömän hyvällä fiiliksellä ja meillä on ollut niin hauskaa yhdessä!
Esitys muovautui lopulliseen muotoonsa vasta viime metreillä - niin kuin aina - ja lisähaasteen meille toi vielä se, ettei koeyleisöä ollut lainkaan. Komediassa kuitenkin oikeat rytmitykset ovat todella olennaisia ja yleisöhän sen esityksen vasta tekee reaktioillaan. Meidät siis heitettiin heti syvään päähän - enskarissa oli ensimmäinen yleisö.
Selviydyimme tästä kuitenkin loistavasti. Yleisö oli mitä ihanin ja naurua riitti! Se tunne oli aivan mahtava, kun ensimmäiset naurunremahdukset soljuivat korviimme - tää hommahan toimii!! Anneli Rannan ja Kirsi Ståhlbergin lavatyöskentelyä oli todella ilo katsella ja muistinpa itsekin soittaa ja replikoida oikeissa kohdissa! :D
huipputiimi-henna-stage-soolo.jpg
Ensi-illan jälkeiset tunnelmat olivat häkeltyneet ja iloiset. Yleisö tuli kiittelemään kovasti ja saimme aivan mahtavaa palautetta. Kiitän sydämestäni jokaista! Ihanaa, kun tämä oli vasta meidän ensimmäinen esitys, eli tästähän kaikki vasta alkaa.
Keikkakalenteristani pääset tutkailemaan tulevat esitykset ja nyt kannattaa varata hyvissä ajoin liput tämän vuoden esityksiin. Paikkoja on rajoitetusti ja liput menevät pikkujoulukaudella kuin kuumille kiville!
Seuraava esitys on 9.11.2017 klo 20.00, ravintola Nyyrikissä, Pohjolankatu 2. Lippuvaraukset täältä.
PS. Kirsi Ståhlbergin enskaritunnelmista pääset lukemaan hänen blogistaan :)
huipputiimi-henna-oscarpatsas.jpg
