Laivalla hullaantui niin esiintyjät kuin yleisökin!
Huhhuh mikä reissu! Ei voi muuta sanoa. Väsynyt, mutta todella onnellinen olo siitä, miten hienot keikat onkaan takana. On suuri ilo ja kunnia esiintyä niin taitavan laulajan ja näyttelijän kanssa kuin Jouko Enkelnotko! Siinä on ammattilainen isolla A:lla. Enpä olisi myöskään osannut odottaa millainen reissu onkaan tulossa...ehkä ihan hyvä niin.
Saimme kunnian esiintyä Eläkeliiton Suomi 100 -juhlaristeilyllä. Kaksipäiväinen risteily oli tupaten täynnä hyväntuulista väkeä ja saimme kyllä nauttia Joukon kanssa yleisön suosiosta ja täysistä saleista kerta toisensa jälkeen. Heti tiistaina pääsimme tositoimiin (kun ensin monen mutkan kautta päädyimme ylipäätään koko laivaan). Tiukka aikataulu sai välillä stressikäyrät nousemaan, mutta siihen osasimme onneksi myös valmistautua. Vedimme tunnin mittaisen iltajuhlan kolme kertaa läpi Silja Europan Ocean Clubin tunnelmallisessa tilassa. Musiikkia, puheita, tanssia ja historiikkia. Niistä koostui rento, viihdyttävä ja samalla hyvin juhlallinen tilaisuus. Joukon kanssa saimme myös mitä ihanimman palautteen eräältä kuulijalta, joka liikuttui suuresti juhlan päätösnumerosta "Mun sydämeni tänne jää".
riina-jouko-henna.jpg
Juhlan soolotanssinumeroista vastasi tanssija ja tanssinopettaja Riina Hosio. Keksimme ensimmäisen juhlan jälkeen, että Riina tulisi yhteen meidän esitysnumeroon mukaan tanssimaan improvisoiden. Kappale "Hän kulkevi kuin yli kukkien" oli kuin luotu Riinalle ja Joukolle yhteisnumeroksi. Eipä olisi kukaan uskonut, että koko tanssi oli täysin improvisoitua ja juuri hetki sitten keksitty koko juttu!! Kylmät väreet meni itselläkin säestäessä. Kolmanteen juhlaan sovellettiin vielä vähän lisää ja Riina tuli tanssimaan päätösnumeroon.
Keskiviikkona olikin vuorossa aivan toisenlaista tunnelmaa. Enkelnotkon koominen kabaree tarjosi yleisölle viihdettä kerrakseen! Joukon monipuolisuus ja taitava teatterillinen osaaminen pääsi kukoistukseensa muun muassa klovnin, Mikki hiiren ja Lindan avulla. Ja enpä sitä minäkään ihan vaan säestäjäksi siellä lavalla jäänyt...extempore vetäisin tanssisoolon klovnin nenä päässä, kun Joukolla oli tavaroita hukassa ja hän vaan huikkasi, että viihdytäppä Henna yleisöä sen aikaa. Ja minähän viihdytin. Ei kun jalalla koreasti! Miten se oikein tapahtuikaan niin, että aloin tanssimaan enkä soittamaan?! Voi hyvää päivää. Yleisö suorastaan villiintyi, että eipä siinä voinut kuin tarttua tilaisuuteen...
enkelnotkohenna-kollaasi.jpg
Heittäytymistä, hulluttelua ja täydestä sydämestä tekemistä. Sain taas kokea tämän työn parhaat puolet! Ensi viikolla lisää <3